No jokatapauksessa itse asiaan, mitä meille kuuluu? Ollaan jo aika pitkällä tässä raskaudessa ja alkaa rehellisesti sanottuna jännittää synnytys ja tietty se itse vauva-arkikin alkaa jo mietityttää. Oltiin tossa pari viikkoa sitten synnytysvalmennuksessa joka sai muutenkin ajatukseni juuri sinne synnytyksen suuntaan. En kuitenkaan pelkää etten pystyisi siihen vaan ennemmin sitä että miten se synnytys tulee noin niinkuin muuten menemään, pärjäänkö yksin osastolla, onhan meidän pienellä kaikki hyvin ja meneehän kaikki nyt varmasti hyvin!
Jännitystä lisää ehkä sekin että viime viikolla lääkärineuvolassa tämä lääkäri mahan päältä tunnustellen päätteli että vauva onkin perätilassa joten kääntämistä kokeillaan jos ei nyt päädy itse kääntymään ja jos ei käännykkään meillä on ilmeisesti sektio edessä.. Jotenkin haluaisin niin koD
asti synnyttää alakautta että toivon todella että pieni kääntyy viimeistään sitten kun häntä ruvetaan kääntelemään.
Säryt ja epämukava on löytänyt minut viimeinkin ja on välillä päiviä kun on oikeasti todella pahaolla, ei löydy asentoa missä olisi hyvä olla ja jos on liian kauan istualtaan tai makuultaan on niin lukossa että ei meinaa edes vessaan päästä kävelemään omin jaloin. Silti toivon että ainakin 5 viikkoa tämä pikkuinen pysyisi masun suojissa ja sitten pikkuhiljaa voisi alkaa päästämään äitin näistä tuskista. :D
Mutta muuten mitään erikoista ei ole ehtinyt tapahtumaan eli lopetan tämän blogitekstin taas tähän ja palailen viimeistään ensi viikolla jolloin mennään miekkosen kanssa isyydentunnustukseen ja silloin tiedän kokoarviostakin enemmän ja siitä on sitten kiva tulla kertomaan teille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti