Rv7+0

Tänään pyörähti siis rv7+0 käyntiin ja itseä vähän huolestuttaa lievä vaaleanpunainen vuoto pari päivää sitten, mitä ei kylläkään enää ole näkynyt eli perjaatteessa ollaan voiton puolella. :)
Pääsen kuitenkin perjantaina uuteen ultraan jonka kautta sitten selviää että kaikki on varmasti hyvin. Mä olen niin skeptinen näitten asioitten kanssa enkä rehellisesti osaa edes nauttia tästä. Panikoin ennemminkin lähes kokoajan. Eiköhän se tästä vielä kuitenkin rauhoitu. Toivon ainakin niin.

Mitään erikoista ei ole tässä viikossa tapahtunut, voin itse asiassa todella hyvin tilanteeseen nähden. Väsymys on ainakin tänään se kovin juttu joka painaa mieltä. Otin jo yhdet päivä unet ja voisin ottaa vielä toisetkin.. :D

No eipä mulla taas tähän hätään muuta, palailen linjoille perjantaina kun olen päässyt ultrasta kotiin. :)

Varhaisultra

Eli tänään oli kauan odotettu varhaisultra.
Aika oli 13.oo ja olin aivan täpinöissäni heti herättyäni, pelkonahan oli että vaavilla ei ole kaikki hyvin. Kaikki oli kuitenkin hyvin, pikkuinen vastasi viikkoja ja sydämmen sykekkin löytyi. Nyt tästä pitää vain jatkaa päiväkerrallaan ja toivoa parasta. Toisaalta pelätä myös pahinta, koska ei koskaan tiedä mitä tapahtuu.. Nyt on kuitenkin huomattavasti paljon parempi olla ja voi lievästi jo huokaista helpotuksesta. :)

Seuraava neuvola käynti onkin sitten 7.8 eli parin viikon päästä. Se onkin sitten ihan normaali ensimmäinen neuvola käynti. Sitä siis odotellessa. :)

rv6+0

Tänään siis pyörähti rv6+0 käyntiin ja huomenna varhaisultraan. :) Ajattelin kirjoitella vähän oireista mitä mulla on ollut nyt näiden viikkojen kuluessa:
-Rintojen vaihteleva kipuilu
-Pahaolo jos pidempään syömättä.
-Alamahan vihlonta ja nipistely
-Kauhea nälkä kokoajan :D
-Mielialan vaihtelut..

Mitään muita erikoisia oireita ei ole ilmennyt eli helpolla olen päässyt. :)

#1

Heippa, uskon että teistä suurin osa tulee minun vanhan blogini kautta eli luultavasti tiedätte tilanteeni, mutta kaikki ei kuitenkaan tiedä eli kerronpa tässä nyt aluksi lyhyesti tilanteestamme. :)

Elikkä, maaliskuussa 2013 jätimme ehkäisyn ja päätimme että pikkuinen saa luvan tulla jos on tullakseen. Ensimmäisen plussan sain testiin jo 4kk yrittämisen jälkeen ja olin onnellisempi kuin ihminen voi ikinä edes olla... Pahin pelkoni osottautui kuitenkin toteen kun rv7+4 pieni vauvan alku lensikin taivaan isän kotiin, hänellä ei varmasti ollut kaikki hyvin.. Keskenmenon jälkeen kuitenkaan ei pikkuista alkanut kuulumaan ja 2014 heinäkuussa pääsimme ensimmäiseen tutkimukseen lapsettomuuspolille. Minulle todettiin pcos ja lievä ylipaino hankaloitti myös asioita..

Nyt kuitenkin yli kahden vuoden yrittämisen jälkeen olemme saaneet jälleen plussan tikkuun ja nyt ei voikuin toivoa parasta ja pelätä pahinta.. Keskenmenon pelko tietenkin kummittelee takaraivossa, mutta onneksi pääsen pian varhaisultraan. Tunnin päästä pyörähtää rv6+0 käyntiin.

Tässä on nyt tämä minun blogi jota alan päivittelemään aika ajoin. :)