Viikonloppuja.

Meidän viikonloppu koostui melko rauhallisista asioista ja otimmekin viikonlopun ihan rentoutumisen ja hauskanpidon kannalta. Pieni irtiotto arjesta. Emme tehneet oikein edes mitään erikoista, olimme minun isovanhempien luona syömässä ja kävimme keskustassa kun siellä oli joku tapahtuma mikä ei ollut kyllä yhtään sillainen mitä odotimme mutta tulipa edes lähdettyä johonkin.

Ehkä viikonlopun paras tapahtuma oli se että keksimme mennä keilaamaan jossa olimmekin eilen. Pitkästä aikaa vaan varattiin rata ja mentiin tekemään vähän kaatoja. Keilaamisen jälkeen käytiin syömässä ja vielä illaksi istumaan kaverin luokse iltaa. Voin kertoa että oli oikeasti aivan mahtava tunne kun sai vähän jotain muutakin tekemistä kuin tämä neljän seinän sisällä kököttäminen!

Tammikuun viimeinen päivä menikin sitten pikkusiskon lapsenvahtina ja kotona telkkarin ääressä köllötellen. Tähän kuukauteen on mahtunut paljon asioita ja jotenkin tämäkin kuukausi vain hujahti ohi ja sen takia alkaa oikeasti pikkuhiljaa jännittämään maaliskuun läheneminen! Mutta jokatapauksessa vaikka kuinka jännittää on sanottava että tervetuloa helmikuu!

Rv33+0

Tänään taas pyörähti käyntiin täydet luvut ja tuntuu että aika leijailee kuin siivillä vaikka samaan aikaan odottaa ihan kauheasti maaliskuuta ja sitä että saamme tämän pienen nyytin syliimme.

Tänään on myös syntymäpäiväni mikä on mennyt todella rauhallisissa merkeissä tämän flunssan ja voimattomuuden takia. Mies kyllä osasi piristää kun toi töistä tullessaan mulle ruusuja. :)

Kivut joista oletin että olen päässyt eroon on tullut takaisin ja käveleminen on taas kerran hyvinkin vaivalloista kun jokapaikkaan särkee.
Sen verran sain kuitenkin itsestäni irti että oltiin pikkusiskon kanssa tossa koululla peuhussa että hänkin pääsi ottamaan ilonirti ja purkamaan energioitaan.

Neuvola meillä on vasta ensi viikolla eli silloin vasta saatte enemmän informaatiota mitä pienokaiselle kuuluu ja näin mutta ajattelin tulla kuitenkin tekemään tälläisen pikaisen postauksen poksumisen kunniaksi. :)

rv32+6

Heips! Tulinpa taas pitkästä aikaa kirjoittelemaan, harmittaa oikeen kun en millään meinaa muistaa tätä blogia vaikka oikeasti haluaisin kirjoitella teille meidän kuulumisia useamminkin!

No jokatapauksessa itse asiaan, mitä meille kuuluu? Ollaan jo aika pitkällä tässä raskaudessa ja alkaa rehellisesti sanottuna jännittää synnytys ja tietty se itse vauva-arkikin alkaa jo mietityttää. Oltiin tossa pari viikkoa sitten synnytysvalmennuksessa joka sai muutenkin ajatukseni juuri sinne synnytyksen suuntaan. En kuitenkaan pelkää etten pystyisi siihen vaan ennemmin sitä että miten se synnytys tulee noin niinkuin muuten menemään, pärjäänkö yksin osastolla, onhan meidän pienellä kaikki hyvin ja meneehän kaikki nyt varmasti hyvin!

Jännitystä lisää ehkä sekin että viime viikolla lääkärineuvolassa tämä lääkäri mahan päältä tunnustellen päätteli että vauva onkin perätilassa joten kääntämistä kokeillaan jos ei nyt päädy itse kääntymään ja jos ei käännykkään meillä on ilmeisesti sektio edessä.. Jotenkin haluaisin niin koD
asti synnyttää alakautta että toivon todella että pieni kääntyy viimeistään sitten kun häntä ruvetaan kääntelemään.

Säryt ja epämukava on löytänyt minut viimeinkin ja on välillä päiviä kun on oikeasti todella pahaolla, ei löydy asentoa missä olisi hyvä olla ja jos on liian kauan istualtaan tai makuultaan on niin lukossa että ei meinaa edes vessaan päästä kävelemään omin jaloin. Silti toivon että ainakin 5 viikkoa tämä pikkuinen pysyisi masun suojissa ja sitten pikkuhiljaa voisi alkaa päästämään äitin näistä tuskista. :D

Mutta muuten mitään erikoista ei ole ehtinyt tapahtumaan eli lopetan tämän blogitekstin taas tähän ja palailen viimeistään ensi viikolla jolloin mennään miekkosen kanssa isyydentunnustukseen ja silloin tiedän kokoarviostakin enemmän ja siitä on sitten kiva tulla kertomaan teille! :)

rv 29+6

Miten niin kirjoittaminen jäänyt vähän retuperälle? Aika kuluu niin älyttömän nopeasti että en muista edes blogia päivitellä ja olenkin siitä todella pahoillani. :(

Entä mitä meille kuuluu nyt?
Niinkuin tossa aijemmin jo mainitsin tuntuu että aika rientää kuin siivillä enkä edes ehdi sisäistää miten kohta on jo laskettuaika.. Mammalomakin alkaa 11.2 eli siihenkään enää kauaa ole..

Raihnaisempi minusta on tullut, sen olen huomannut, sukkien pukeminenkin seisaaltaan on aivan sietämättömän vaikeaa kun nivusiin särkee. Mitään kovia supisteluja ei ole onneksi vielä ollut eikä oikeastaan mitään mikä haittaisi vielä arkisia toimenpiteitä..

Vauva liikkuu todella ahkerasti ja selvästi kasvanut hyvään tahtiin ainakin sf-mitan mukaan. Parin viikon päästä olisikin lääkäri neuvola jossa vähän kokeillaan miten päin tämä pikkuinen onkaan siellä masussa. Ja eilen neuvolassa ilokseni ilmoitettiin että meitä odottaa myös kokoarvio.

Mitään muuta erikoista en nyt kyllä keksi kirjoittaa joten eiköhän tämä ollut nyt tässä. Palailen toivottavasti mahdollisimman pian kuvioihin takaisin! :)